Historian mustaa magiaa ja valkoista valhetta
Etelä-Afrikan historia on värikäs ja väri on monessa vaiheessa ollut veren punaama. Alueella on ollut alkuperäisheimojen välisiä kahakoita, valkoisten ja mustien välisiä yhteenottoja sekä valkoisten kesken käytyjä sotia. Historia selittää osaltaan myös nykytodellisuutta.
Runsaat 10 000 vuotta sitten alueella eli nykyisten San- ja Koi-heimojen esi-isiä. Runsaat 2000 vuotta sitten alueen asukkaat kesyttivät ensimmäiset kotieläimet ja aloittivat maanviljelyn. 1500-luvulle tultaessa bantunkieliä puhuvia asukkaita oli levinnyt laajalle nykyisen Etelä-Afrikan alueelle, enimmäkseen kuitenkin maan keski- ja länsiosiin Vaal- ja Oranjejokien laaksoihin, itäisen Natalin rannikkoalueille ja eteläiseen Kapmaahan.
Valkoisen miehen ensi kosketus maahan tapahtui 1400-luvun lopulla, kun Bartholomeus Diaz ensimmäisenä kiersi Hyväntoivonniemen. Hän joutui kuitenkin palaamaan alueelta takaisin miehistön kapinoinnin takia. Muutamaa vuotta myöhemmin alueelle palasi Vasco Da Gama, joka jatkoi matkaansa Aasiaan saakka. Näin löytyi merireitti kaukoitään.
Ensimmäiset valkoiset, hollantilaiset, asettuivat pysyvästi asumaan Kapmaahan 1652 ja alueesta tuli osa Itä-Intian Kauppakomppanian hallitsemaa Batavian (nykyinen Jakarta)tasavaltaa. Vuosisadan loppuun mennessä valkoinen väestö kasvoi jo noin 15 000 henkeen ja levittäytyi pohjoiseen sekä koilliseen koi- ja sanheimojen perinteisille asuma-alueille. 1700-luvulla alkoi maan sotaisa perinne, kun valkoiset kahakoivat alituiseen alueen mustan alkuperäisväestön kanssa. Sotia oli myös vallanhaluisten zulujen ja muiden mustien heimojen välillä.
Napoleonin sotien yhteydessä 1795 britit valloittivat Kapmaan strategiseksi tukikohdaksi ranskalaisia vastaan hallitakseen tärkeää meritietä itään. Maahan oli tähän mennessä muuttanut Euroopasta hollantilaisia, ranskalaisia (hugenotteja), saksalaisia, portugalilaisia ja jopa skandinaaveja. Maan valkoista väestöä eivät innostaneet brittien liberaalit ajatukset esimerkiksi orjuudesta. Myös uudesta viljelymaasta oli puutetta. Vuosina 1835-1843 yli 10 000 valkoista lähti vaeltamaan kohti pohjoisia alueita. Tästä vaelluksesta syntyivät käsitteet voortrekkeri ja trekkbuurit, suomeksi voidaan puhua uudisraivaajista. Myös afrikaansin kieli oli jo muotoutunut omaksi kielekseen. Näistä elementeistä kehittyivät afrikaansia puhuvat buurit.
1800-luvulla Etelä-Afrikan muodostivat pitkälti itsenäiset buuritasavallat Transvaal ja Oranjen Vapaavaltio, sekä toisaalta brittien hallitsemat Kapmaa ja Natal. Jännitteet buurien ja brittien välillä johtivat lopulta täysimittaiseen sotaan vuosina 1899-2002. Tämä ns. buurisota päättyi brittien voittoon ja neuvottelut johtivat lopulta näiden neljän valtion sopimukseen ja Etelä-Afrikan Unionin perustamiseen ja itsenäistymiseen vuonna 1910.
Sodan häviäjät onnistuivat tässä yhteydessä luomaan perustuslain, joka oli rotuerottelussaan tiukempi kuin he olivat vaatineet. Näin luotiin pohja apartheid-politiikalle.