Presidentti Jacob Zuman valtakausi kesti yli kahdeksan vuotta. Varsinkin ulkopuolisen silmin se oli aika onnetonta rämpimistä kriisistä toiseen. Nyt paikallisetkin puhuvat ajanjaksosta menettettyinä vuosina. Reilu vuosi sitten ANC:n puheenjohtajaksi ja samalla maan presidentiksi nousi Cyril Ramaphosa, joka aikoinaan oli Nelson Mandelan suosikki seuraajakseen. Niin ei kuitenkaan tapahtunut ja Ramaphosa siirtyi pitkäksi aikaa sivuun politiikasta ja ryhtyi luomaan uraa liikemiehenä. Siinä roolissa hänen onnistuikin luomaan miljoonaomaisuuden. Eli toivottavasti hänen ei tarvitse enää varallisuuttaan kasvattaaa korruption kautta.

Zuman valtakaudella hallintoon pesiytyi korruptio, jonka laajuutta paraikaa yritettään selvittää. Parhaillaan on meneillään useita tutkintoja mutta pahoin pelkään, että kun korruptio on vuosikymmenen ajan pesiytynyt niin syvälle hallinnon kaikille tasoille, niin lopullista laajuutta tuskin koskaan kokonaan selvitetään. Korruptioon on tilaisuuden luonut se, että julkisella taloudella ja julkisilla hankinnoilla on varsin iso rooli maan taloudessa.

Selväksi on tullut että vallassa olleet poliitikot ja virkamiehet ovat massiivisesa mittakaavassa keskittyneet oman varallisuutensa kasvattamiseen kuntien, valtion ja erityisesti valtionyhtiöiden kautta. Ja nyt ei todellakaan puhuta mistään pikkusummista vaan sadoista miljoonista euroista. Presidentti Ramaphosa on kuitenkin hyvin päättäväisesti ilmaissut, että rikolliset paljastetaan ja tuomitaan. Aika näyttää pystyykö hän siihen, vielä yhtään tapausta ei ole päätynyt syyttäjille tai tuomioistuimiin. Niitä, joilla on syytä pelätä oman tuleviasuuten puolesta, on kuitenkin paljon ANC:n valtarakenteissa. Helppo tehtävä korruption paljastaminen ja kitkeminen ei tule olemaan.

Eniten menneestä kymmenestä vuodesta on tietenkin kärsinyt köyhä kansa. Talouskasvu on ollut lähes olematonta, työttömyys on pahentunut, korkotaso ja inflaatio ovat olleet korkealla. Maan reittaus roskapankkiluokkaan on pitänyt pitkään maan valuutan heikkona ja epävakaana. Eniten tämä tilanne on vaikuttanut investointeihin, varsinkin ulkomaiset investoinnit ovat olleet lähes olemattomia viime vuosina.

Ongelmillahan on tapana kulminoitua. Itseaiheutettuihin ongelmiin tuli lisänä vielä kolmen vuoden vakava kuivuus maan eteläosiin. Se vaikutti todella paljon Kapin alueen matkailutuloihin. Onneksi viime talvi oli sateiden suhteen paras moneen vuoteen ja enää vesipula ei heijastu matkailijoiden elämään.

Tämä korruption paljastuminen tekee tulevista vaaleista mielenkiintoiset. Vaalit pidetään toukokuun 8. päivä ja jotkut ennustavat että ANC menettäisi yksinkertaisen enemmistön parlamentissa.  Pragmaatikkona näen tässä ison riskin. Koalitiohallituksen muodostaminen johtaisi väistämättä poliittisiin kompromisseihin , joita voidaan kutsua myös lehmänkaupoiksi.

Ulkomaalaisen matkailijan näkökulmasta menneet vuodet olleet jopa positiivisia; heikko paikallinen valuutta tuntuu tietenkin randimääräisissä hinnoissa ja se on jopa ylikompeisoinut hintojen nousun.

“Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku” sanoi eräs Suomen presidenteistä. Ainakin minä uskon että myös täällä Etelä-Afrikassa iso osa  poliitikoista ja yleisestikin ihmisistä on nyt tämän oivaltanut. Ja maa kokonaisuutena toivottavasti on matkalla kohti terveempää yhteiskuntaa.

Pauli Niemi-Jaskari